Meillä ei tuon siipan kanssa ruokarytmi mene ollenkaan yksiin, minä olen napostelija ja Aatu puolestaan mieluiten syö muutaman isomman satsin päivässä. Mullehan se on siis merkannut sitä, että olen sitten sekä syönyt ne tuhdit ateriat että napostellut. :D Nyt olen pikkuhiljaa pääsemässä takaisin "omaan" rytmiin sen suhteen, että jätän väliin tuhdit ilta-ateriat (ja yritän hillitä sitä naposteluakin). Paitsi tänä iltana oli pakko ottaa vähäsen, kun tehtiin papuja. Pavut on meidän molempien suosikkeja, ja itse asiassa Aatun myötä niitä olen alkanut varsinaisesti syömään. Tänään siis kokkailtiin ruskeita papuja intialaiseen malliin (paljon garam masalaa ja muita mausteita, tomaattia ja kookosmaitoa) sekä nigerialaisittain paistettuja papuja (oliiviöljyä, sipulia, kuivattua katkarapua, inkivääriä, chiliä). Ja basmatiriisiä. Ja ah nam. Niiiiiin on hyvää. MUTTA otin vain pikkaiselle lautaselle noin desin verran riisiä ja sen molemmin puolin kastikkeita.
Tänään sain myös aikaiseksi hieman jumppailla, kun sadepäivän vuoksi ei tullut lähdettyä ulos. Pari viikkoa sitten reteänä etsin youtubesta jonkun HIIT-treenin (jonka piti olla aloittelijoille) ja olin ihan läkähdyksissä ja paikat kipeinä päivätolkulla. Ehkenpä tässä on kuntokin hieman heikentynyt, ehkäpä juu... Nyt sitten löysin sellaisen lempeämmän cardio-workoutin, jolla saan ihan sopivasti hien pintaan eikä kestäkään kuin puoli tuntia. Sen ehtii sopivasti aina tehdä johonkin väliin, joko Riitun syönnin jälkeen tai hänen nukkuessa. Aatukin intoutui alkuun mukaan, mutta hällä lopahti kiinnostus puolessa välissä, ei ollut ihan hänen "juttu". Tämäkin on edelleen sellainen asia, mitä en olisi muutama vuosi voinut uskoa: ihan kehtaan jumpata kotosalla mieheni edessä. Tai no eipä se häntä pahemmin kiinostanut, seurusteli Riitun kanssa ja katseli puhelimellaan jotain ihan muuta kuin emäntänsä heiluvaa pyllyä. :D
Ja vaikuttaa siltä, että paras keino välttää makean syömistä on olla ostamatta sitä... Kuten aina. Aikaisemmin mulle ei ollut ongelmaa siitä, jos kaapissa oli vaikka suklaalevy mutta nyt tuntuu jääneen päälle hieman tapa, että aina ruoan tai ylipäänsä minkään suolaisen jälkeen on kiva napsaista jotakin makeaa. Ja sitten hetken päästä napsaista vähän lisää... Ja ehkäpä vielä joku palanen, eihän se nyt paljoa ole, jos yhden palan ottaa! Mutta kun sen yhden palan hakee viidesti. Eli parempi kun sitä makeaa ei kaapissa ole, ainakin siihen asti kun tästä tavasta pääsee taasen eroon. Pitää ostaa purkkaa tilalle. Se jo onneksi toimii, että jos sitä makeaa lähtee kaupasta ostamaan, niin rittää jokin pieni patukka. Pikku hiljaa ja pienistä asioista lähtien...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti