Katajaan kapsahtaa

Minä oikeasti naiiviuttani kuvittelin, että ravitsemusterapeutille voi saada edes jonkinlaisen konsultaatioajan lääkärin lähetteellä. Mutta mitästä lyyti tyhjää, ravitsemusterapeutille päästäkseen täytyy olla todella sairas, suuntaan tai toiseen. Sairaalloisen BMI:n omaaville voi olla ERITYISTAPAUKSISSA ryhmämuotoista ravitsemusneuvontaa. Että näinkin hyvissä kantimissa on jälleen ehkäisevä työ myös lihavuuden hoidon osalla. Ei ihme, että personal trainer -business ja kaikenmaailman fit-dieettimarkkinat kukoistavat, kun terveysalan puolelta apua ei saa, syyllistämistä kyllä senkin edestä. Itse en halua mitään henkilökohtaista raineria, en halua vähiä rahojani siihen laittaa enkä halua millekään maitorahka-raejuusto dieetille. Haluan oppia syömään niinkuin normaali ihminen, normaalia ruokaa. Prkl. 

Kolmannessa kerroksessa asuminen on osoittanut jo omat erityispiirteensä, esimerkiksi roskien vienti ei olekaan ihan niin yksinkertaista kuin aikaisemmin. Mutta toisaalta portaiden ramppaaminen on hyvää ylimääräistä treeniä, joka on tervetullutta, eli vielä ainakaan en aio valittaa. Laitan tytön kantoliinaan ja vien ne roskat. Tässäpä inhorealismia, kunnon kotiäitilookkia siis:

Altahan pilkottaa mukava kesätunika, vähän polvien yläpuolelle ylettyvä Nanson retonki, valitettavasti en muistanut ottaa parempaa kuvaa missä näkyisi koko komeus. :D Taitaa olla melko epätoivoinen yritys koko retonkikuvaushanke. :D En kyllä voi kuin ihmetellä, mihin aika katoaa. Suunnittelen aina kaikenlaista, mutta sitten huomaan, että mitään en muistanut tehdä. Vaikka Riitu suhteellisen helppo vauva onkin, niin kyllä lapsen kanssa touhutessa vain aika sujahtaa kuin varkain. Toista oli silloin 3 vuotta sitten, kun pystyi keskittymään vain omaan napaan. No, syksyksi katselin uuden kotipaikkakunnan kansalaisopistosta itämaista tanssia sekä laulukurssia. Jooga ja pilates ovat toistaiseksi vielä liian kalliita meikäläisen pihipussille, katsotaan tilanne tammikuussa niiden suhteen uusiksi.