Ollaan käyty Riitun kanssa vaunulenkeillä useampana päivänä, askeleita on ropissut kiitettävästi.
Viime viikonloppuna lähdettiin myös käymään koko pikku perheemme voimin uuden kotikaupungin keskustassa, kauppakeskuksessa kiertelemässä ja muutenkin hieman tuulettumassa. Palatessa alkoi sataa vettä, ihan kaatamalla. Rynnättiin pikkuiseen kiinalaiseen ravintolaan pitämään sadetta ja siinä odotellessa päätettiin ottaa yksi annos puoliksi, osaksi siksi kun tuli hieman vaivaantunut olo paikan ollessa täysin tyhjä. Ja olikinpas kyllä paras kana kung po pitkään aikaan! Ei mitään pakastevihanneksia vaan tuoretta tavaraa, annos oli iso ja kokki oli pyytämättä jakanut sen kahdelle lautaselle. Itse paikka oli moniin kiinalaisiin verrattuna melko simppeli, mutta toisaalta ei ympärilleen aina tarvitse blingblingiä eikä kiinalaista iskelmää. Siihen sateiseen tunnelmaan talouspaperirulla pöydässä ja kokkailun äänet keittiöstä passasi oikein hyvin. :) Ehdittiin jo miettiä, että mitenhän paikka oikein pysyy toiminnassa, mutta ilmeisesti kyseessä on suhteellisen suosittu take away-paikka, ainakin netissä sen ruokaa tuntui moni muukin kehuvan paikkakunnan parhaaksi kiinalaiseksi. Mekin kyllä aiotaan vierailla toisenkin kerran tai ainakin hakea evästä kotiin. :)
Alkaa myös tuntua siltä, että pahin itseinhon kausi alkaa olla jälleen takana päin. Peiliin katsoessa ei ensimmäisenä te mieli irvistää. Muuton yhteydesähän siis tuli vastaan pussillinen vanhoja vaatteita, ja niin oli kuin ystävän kohtaaminen pitkästä aikaa! :D (Tämä kokemus muuten vahvistaa minun ajatusta lelujen kierrättämisestä - sen sijaan, että aina ostaisi uutta krääsää, joko pakkaisi jo olevia leluja varastoon josta ne kaivaisi esiin jonkin ajan päästä tai alottaisi lelukierron jonkin toisen perheen kanssa.) Yksi mekko tosin oli tullut tiensä päähän vanhentuneen kuminauhan petettyä, mikä harmitti, sillä tykkäsin siitä mekosta todella paljon. Mutta muutama oikein mukava paita sieltä kuitenkin pääsee takaisin aktiivikäyttöön.
Mikähän siinä on, että peilin edessä ei osaa ottaa kuvia muuten kuin siinä tietyssä asennossa, josta moni muutkin peilikuvaaja tuntuu pitävän? No tiijätte kyllä, käsi vyötäröllä tai lantiolla, osittaissivuttain vähän kenottaen, siis näin:
Sori normaaliakin huonompi laatu, piti näpsiä noita melko nopsaan. Mutta joo. Vaikka kuinka kääntelin itseäni, niin kyllä se vaan tuo on jotenkin semmoinen paras asento. Ärsyttää. Mutta jos verta vaikka tähän:
...niin kyllä muka olen katsovinani, että tuo ylempi asento näyttää paremmalta. Niinkuin sillä nyt mitään merkitystä on, mutta vastaavanlaisia kenoposeerauksia on siis luvassa, siis silloin kun muistan kuvia ottaa. Ja tällä kertaahan vuorossa Lihavan naisen retongeissa on vaatekokonaisuus GinaTricot-liikkeestä, tosin vanhoja kuin mitkä on sekä tunika että farkkuleggarit. :D Ja onpa kyllä tyylikkäät sukatkin valikoituneet jalkaan. No, tennarien alle ne oli tarkoitus piilottaa mutta eipä näköjään tennarit ehtineet tähän kuvaan.
Mullahan mitä ilmeisemmin se allerginen ihottuma tulikin ihan buranasta, tosin vahvemmasta kuin normiburana, mutta kuitenkin. Ihottuma nimittäin vain jatkoi olemassaoloaan, rauhoittui hetkeksi kun selkäkipu hellitti, mutta kun sitten vuorostaan niska ja yläselkä jumittuivat, ja päätin ottaa yhden annoksen kipulääkettä vielä, jalkoihin kuhahti sellaiset ihottumakukinnot, että reidet suorastaan sihisi. Kortisonivoidetta ja antihistamiinia kehiin. Nyt ihottuma on rauhoittunut, mutta lääkkeisiin loppui viimeinenkin imetys ja nyt mennään pelkällä korvikkeella, tosin kiinteitä on jo aloiteltu aika hyvällä menestyksellä. Riitu tuntuu tulleen äitiinsä, eli melkein kaikki vaikuttaa maistuvan, paitsi maissipuuro nyt alkuillasta ensimaistelulla ei ainakaan noussut suosikkien listalle.
Pikkuhilijaa parempaan päin siis, vähän kaikilla rintamilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti