maanantai 25. heinäkuuta 2016

Where I lay my plate is home

Heräsin huomamaan, että tässä puoliviattomassa viestittelyssä ystävän kanssa kiteytyy ehkä se oleellisin kompastuskivi meikäläisen suhteessa ruokaan:

 M(inä): Heips! Keskiviikkona ajateltiin vielä täräyttää Lucifer tulille ja kärtsäillä hieman makkaraa. Eli mikäli aikatauluihin passaa niin tervetuloa klo 18 alkaen muuttolaatikoiden keskelle, talo tarjoaa kabanossia ja britakakkua. 🙂 Sokerittomille ja maidottomille ihmisille silikkaa hedelmäsekamelskaa. Pakkasesta löytyy muutama possuvarras, paistellaan nekin jos makkara tökkii.
 
Y(stävä): Jes. Kivaa syödä ruokaa! 
 
M: No onhan se, vaikka tällä kertaa mennään peruseväillä kun ei enempätä jaksa. Van makkara on hyvvää!
 
Y: No makkarata tahi känttystä, emmä sen ruuan peräs tietenkää, mä vaan vitsailen ku oon niin hauska.
 
M: No kylhän mää sennyttiijän! Yritän vaan hillitä itseäni, että makkaralla nyt vaan mennään Tanja, makkaralla, elä hipelöi sitä tapas-kirjaa. se siis tuli kirjoja pakatessa vastaan. Tapakset! Nam! Mutta tehään niitä sitten siellä uudessa kodissa. Tai no ehkä perunamunakasta vois tehä nyt keskiviikkona. Ehkä. No mutta makkaraa kuitenkin. Ruoka on tärkeä asia, ja hyvä ruoka vielä tärkeämpi, ihan ehoton juttu kaikenlaisissa tapaamisissa.
 
Y: Sä oot sydämestäs italialaine. (kyseinen ystävä on siis asunut Italiassa enimmän osan aikuisikäänsä, toim.huom.) 
 
M: Mä oon kotonani missä vaan, missä on hyvää ruokaa. :D 
 
Y: Sä oot elossa! 

Joo, ihan niin kotonaan ei tarvisi olla kuin mitä olen, elossa varmaan säilyisi vähemmälläkin... :D 

Ja kyllä, muutamme taas, eihän edellisestä kerrasta olekaan kuin 9 kuukautta. Tällä kertaa vaihdetaan ihan asuinpaikkakuntaakin. Mutta siitä myöhemmin. 

Ja kyllä, tähän piti tulla kuva ruoasta, mutta kännykä ja läppäri eivät suostuneet yhteistyöhön.
 
Ja kyllä, tapas-ilta lienee pakko pitää jossain vaiheessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti