torstai 28. heinäkuuta 2016

Ajatusta nopeammat kädet

Tiistaina meillä piti mennä Seurasaareen, ajattelin jo kaikkia niitä kauniita kuvia mitä saadaan otettua ja mukavaa käppäilyä aurinkoisessa säässä ja piknikiä. Mutta mentiinkin päivystykseen. Maanantain huhkimisen (kirjojen ja astioiden pakkaamisen sekä laatikoiden kantelun) päälle päätti ristiselkäni suuttua totaalisesti. Tiistaiaamuna ihmettelin Riitun aamusyönnille noustessani kipeää selkää, enkä sitten meinannut päästä vessanpytyltä ylös. Kuinka mieltäylentävää. Mieltäylentävää oli myös huomata, että tarvitsen apua saadakseni vaatteet päälle. Eli siis päivystykseen ja kolmen kipulääkkeen kanssa kotiin. Ei raskaita kantamisia, päällysmiehen hommiin, tuumasi mukava lääkäritäti. Pikkuisen ottaa pattiin, välilevyn lisäksi pullistelee myös otsasuoni. Paitsi, että selättömyys hankaloittaa pakkaamista ja siivoamista, hankaloittaa se myös Riitun hoitamista. Onneksi äitini on täällä kaverina, Aatun lisäksi tietysti. 

No, tänään torstaina meillä piti jo lähteä äitin kanssa viemään tavaroita uuteen asuntoon. Mutta mentiinkin taas päivystykseen. Äidillä tulehdus, johon lääkärisetä määräsi antibiootin. Vuoronperään siis kuskailtiin toisiamme tutkittavaksi. Eikä kahta ilman kolmatta; kroppani päätti reagoida yhteen kipulääkkeistä muodostaen ihottumakartan minnekäs muualle kuin iki-ihanaan mahanröllykkääni. Joka on muuten isontunut silmin nähden parin viime viikon aikana - ahistaaahistaa. Röllykkääni tosiaan aamun rapsuttelin ihmetellen, että mikä siellä kutisee ja kotiin päästyäni huomasin, että ei taida olla farkkujen nappi mikä kutittaa. Tiputetaanpa siis yksi lääke pois, itse asiassa se vahvin kipulääke.

Odotan jo niin, että päästään asettumaan uuteen kotiin, välitilafiilis kaikkoaisi ja löytäisin itsestäni energian alkaa keskittyä omaan hyvinvointiin. Tällä hetkellä ajatukset juoksee niin villisti ympäriinsä, että sisäänrakentunut syömismekanismi on täysin valloillaan. Eli jotain suuhun jatkuvasti, koko ajan, paitsi nukkuessa. Miten se mekanismi voikin olla niin voimakas, ja mieli niin heikko, käsi nopeampi kuin ajatus! Toivon, että ulkoisten puitteiden muuttumisen myötä myös sisäinen muutos saa jälleen vahvistusta, ja kun tilanne jälleen vakaantuu kykenen saamaan käsieni liikkeet hallintaan. Siihen saakka kait toinen käsi kulkee suuhun ja toinen kyhnyttää suurenevaa mahanröllykkää.

Tämä muutto kyllä muistetaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti